Ragdollin syntyhistoria




Ragdollien kantaemo, Josephine
pentujensa kanssa
Ragdollin historia alkoi Kaliforniassa vuonna 1963 Ann Bakerin toimesta. Hän kasvatti "persialaisia" ja hänellä oli usein tapana lainata naapurinsa, Rva. Pennellin mustaa persialaiselta näyttävää uroskissaa nimeltä Blackie. Blackien emo oli valkoinen puolipitkäkarva kissa, nimeltä Josephine, joka muistutti hieman angorakissaa ulkonäöltään. Josephine oli arka luonteeltaan ja sillä oli ollut useita pentueita, joilla myös oli äitinsä arka ja varautunut luonne.

Näihin aikoihin Josephine jäi auton alle ja virui tien poskessa useita päiviä. Lopulta se vietiin paikallisen yliopiston eläinklikalle, jossa se sitten toipui ja se palautettiin Pennelleille. Se sai edelleen pentuja, mutta niiden luonne oli täysin muuttunut. Nyt pennut olivat hyvin rentoja, ja näyttivät omaavan korkean kipukynnyksen.
Ann Baker kiinnostui entisestään. Rva. Pennelillä oli myös toinenkin Josephinen poika, jolla oli eri isä kuin Blackiellä. Tämä uros oli hyvin erikoinen kuvioinniltaan; sillä oli valkoiset sukat kaikissa jaloissa ja se muistutti hieman birmaa. Sillä oli myös valkoinen piirto nenän päällä, valkoinen leuka ja siitä lähtevä piirto, joka kulki koko vatsan poikki. Sillä oli myös valkoinen hännänpää. Ann Baker lainasi myös tätä kissaa siitostarkoituksiinsa, ja kutsui sitä nimellä Raggedy Ann Daddy Warbucks. Ann oli saanut myös Blackien ja Josephinen mustan tyttöpennun ja urospennun nimeltä Buckwheat. Hän sai vielä toisen naaraspennun Josephineltä ja Daddy Warbucksilta. Tämä bicolor kissa oli nimeltään Raggedy Ann Fugianna.
Ja niinpä näiden kissojen myötä alkoi pikkuhiljaa hahmottua uusi kissarotu. Ragdollin myytti

Miksi sitten kutsua tätä mielenkiintoista kissarotua nimellä "ragdoll?". Kaikkihan tietävät lasten räsynuken, joka on pehmeä ja lötkö ja ihastuttava käsitellä. Josephinen pennut onnettomuuden jälkeen olivat juuri tälläisia.
Ann Baker oli heti alusta alkaen sitä mieltä, että Josephinen onnettomuus oli aiheuttanut tälläisen ilmiön, ja että sitä olisi jopa geneettisesti manipuloitu eläinklinikalla, ja juuri sen vuoksi sillä olisi korkeampi kipukynnys, ja kaikki sen pennut, ja niiden pennut kantaisivat näitä ominaisuuksia perimässään.

Tieteellisesti ajateltuna sehän on täyttä puppua. Olisi ollut mielenkiintoista jos Josephineä olisi tutkittu lähemmin näiden väitteiden pohjalta, muta valitettavasti näin ei käynyt, koska Josephine hyökkäsi pentujaan puolustaakseen eräänä päivänä Pennellien koiran päälle; minkä seurauksena Hra. Pennell päätti välittömästi lopetuttaa sekä Josephinen, että kaikki sen silloiset pennut... 
Ragdollin "liisaus"

Voipa olla, ettei Ann Baker juuri ymmärtänyt genetiikan päälle, mutta hänen bisness vaistonsa olivatkin jo ihan toista luokkaa. Nimi "ragdoll" rekisteröitiin omaksi tavaramerkikseen USA:ssa ja kaikki ketkä halusivat kasvattaa ragdolleja, voivat tehdä sen ainoastaan liisaamalla kissoja Ann Bakeriltä ja rekisteröidä ne Bakerin omaan yhdistykseen nimeltä, International Ragdoll Cat Association (IRCA). Tätä erittäin monimutkaista liisaussopimusta tuli noudattaa erittäin kuuliaisesti, jotta pennut yleensä voitiin rekisteröidä, ja niitä kutsua ragdolleiksi. Huolimatta näistä vaikeista ja hullunkurisista ehdoista moni kiinnostunut liittyi mukaan; heistä merkittävimpinä Laura ja Denny Dayton vuonna 1969.
Daytonit aloittivat kasvatuksensa Blossom-Time kissalassaan Raggedy Ann Buddy ja Raggedy Ann Rosie nimisillä kissoillaan.

Myöhemmin Baker vaati yhä enemmän ja enemmän rahaa kissoistaan ja yritti omia heidän kasvattamiaan pentuja; ja näistä toimenpiteista seurasi oikeudenkäynti. Hyvin monet muutkin huomasivat, että oli miltei mahdotonta kasvattaa Bakerien tiukkojen sääntöjen puitteissa, ja niinpä monet luopuivatkin leikista. Tämä antoi puolestaan Daytoneille oivan tilaisuuden hankkia lisää ragdolleja näiltä lopettavilta kasvattajilta. Loppujen lopuksi myös Bakerin liisaukset kiellettiin oikeuden päätöksellä.

Nämä monen vuoden mittaiset tapahtumat olivat jättäneet jälkensä myös Daytoneihin, ja he olivat jo valmiita siirtämään ragdollien kasvatuksen jo muille kiinnostuneille vuonna 1980.
Vuonna 1981 kaksi englantilaista kasvattajaa Norfolkista, Pat Brownsell ja jo edesmennyt Lulu Rowley hankkivat viimeisiä Daytonien kissoja itselleen. Näiden joukossa olivat: Blossom-Time Lass, Blossom-Time Lad, Blossom-Time Proper ja Blossom-Time Prim.
Ja näiden myötä ragdollit saapuivat Englantiin ja pikkuhiljaa muualle Eurooppaan.

Suomeen ensimmäiset ragdollit saapuivat syksyllä 1992 Saksasta. Tämän jälkeen niitä on tuotu mm. Englannista, USA:sta, Ruotsista, Espanjasta, Italiasta, Kanadasta,
Australiasta ja Uudesta-Seelannista.
Sadan ragdollin raja maassamme meni rikki keväällä -97.



Raggedy Ann Daddy Warbucks,
ruskeanaamio mitted
Yksi originaaleista ragdoll uroksista